Kun olin nuori, (ihan niiko en enään ois) mulla oli paljon kavereita, joiden kanssa vietin aikaa todella paljon. Täytin 17 ja tulin raskaaksi. Osa kavereista hylkäsi jo heti silloin raskauden alussa, koska oli pahoinvointia yms. enkä jaksanut / pystynyt tekemään juttuja joita olin aiemmin tehnyt. 
12.2.2013 sain pienen pojan. Kaikki olettivat etten jaksa / ehdi / pysty viettämään aikaa heidän kanssaan, koska minulla on vauva. Päivät olin kotona & yritin epätoivoisesti saada kavereistani seuraa... Turhaan. Todella monen kanssa sitten lopetin yhteyden pidon, enkä ole heistä sen koommin mitään kuullut.
Erästä lähimmistä ystävistäni pyysin kummiksi, hän suostui.
Hän oli hyvin ahkerasti pitänyt yhteyttä koko raskauden ajan & synnytyksen jälkeen. 
Poika oli n. 2 kk kun yhtäkkiä kummi lopetti yhteyden pidon. Aina kun kysyin ehtisikö näkemään, hänellä tuntui aina olevan jotain muuta & tärkeämpää. Pojalle pidettiin 1v. synttärit n. 1 kk sitten eikä hän päässyt sinne, koska oli jonkun bändin keikka.
Syksyllä 2013 meillä alkoi pojan isän kanssa kamalat riidat & erottiin. 3 kk erosta, alotin uuden suhteen. Pojan isän suku alkoi vihata minua, koska minulla oli jo uusi ja kaikki oli minun vika . Ketään ei koskaan kiinnostanut,miten asiat oikeasti meni, vaan aina minä olin kusipää Pojalla ei siis ole kuin minun sukuni. Siinä meni monta "kaveria". Ehkä kukaan heistä ei koskaan ollut aito kaveri / ystävä.

Nyt olen yksinhuoltaja, onnellisessa parisuhteessa ja muutaman hyvän ystävän omistava, enkä vaihtaisi tätä mihinkään.
ehkä hiukan sekava mutta olkoon (:

xoxo Janna

Heippa pitkästä aikaa !!

 

Lopetin bloggaamisen, koska ei ollu aiheita, eikä oikein innostusta. Nyt ajattelin kokeilla uudestaan, josko nyt riittäisi aiheita.

Aikasemmin ko kirjottelin odotin poitsua, nyt poitsu on jo 1v. 1kk. Aika on menny ihan törkeen nopeesti, eikä mulla enään ole vauvaa !!! (vauvakuume on hirmuinen <3)

Poitsu konttaa, kävelee tukea vasten, osaa sanoa äiti, antti, mummi, täti, mitä.

Reilun kuukauden ajan on nukuttu kokonaisia öitä, mitä nyt joskus herätään itkemään tuttia, tai kun on käännytty jotenkin kummallisesti.

 

Poitsu tykkäsi jo viime syksynä ihan hirmusesti keinumisesta & harmitti ihan sikana ko tuli talvi eikä päästy keinumaan.... Mutta nyt on tullu keinuja !!!

Me on käyty lähes päivittäin keinumassa ! kuulisitte vaan ko poitsu nauraa & kiljahtelee !! <3

 

Kuvia laitan ensiviikolla, ko saan kuvat koneelle & muokattua !!

 

Hyvää viikonloppua kaikille ! <3

xoxo Janna